Noniin! Näin laskettuna päivänä voidaan esitellä Aleksin viime kesäloman pikkunikkarointi!
Krista alkoi ajoissa hakea tori.fi:stä kivaa, kunnostettavaa pinnistä vauvaa varten, mutta Aleksilla oli hyvä vauhti päällä sekä tarpeetonta puutavaraa kuistiremontin jäljiltä, joten pinnasänkyä alettiin tekemään itse.
Siitä se sitten lähti, osat läjässä, ei muuta kun kasaamaan!
Pinnasängyn kasaaminen ei varsinaisesti ollut vaikeampaa, kuin perus Ikea lipastojen kasaus. Yhtä paljon joutui hakemaan osista muotoja sahaamalla ja hiomalla, että sai istumaan ;)
Puihin ajettiin urat sirkkelillä, mihin pinnat asettuvat.
Välillä kasausjärjestys mietitytti, sillä ohjeet olivat yhtä puutteelliset kuin yleensäkin näissä hommissa.
Osat kiinnitettiin toisiinsa ruuvein ja liimaamalla. Lopuksi ruuvit piilotettiin puutapeilla.
Pinnat oli pakattu tilan säästämiseksi tällaisiksi palikoiksi. Ne piti vain sahata ja hio erilleen toisistaan. Helppo homma!
Jokaisen pinnan väliin ajettiin vielä palikat peittämään urien "tyhjät kohdat". Näillä palikoilla saatiin myös pinnojen keskenäiset etäisyydet helposti samaksi.
Ja siiten olikin jo ensimmäinen pääty kasassa. Enää toinen pääty ja sivut kasaamatta.
Tässä vaiheessa näköjään oli auton maalauskin vielä vaiheessa ja siksi auto oli peitettynä suojamuoviin.
Pinnoja tehtailtiin yhteensä 72. Jokainen leikattu 2" x 4" lankusta ja hiottu yksitellen. Sukulaismiehen kommentti kuului että tiesinkö että pinnoja voisi ostaa myös valmiina. Vastaus kuului että tiesin myös, että kokonaisia pinnasänkyjä pystyy ostamaan valmiina.
Jaahas ja kokoonpanolinjalla olikin jo kaikki valmiina. Aika siirtää valmis tuote maalaamon puolelle. Pinnasängyn pohjan pystyy asettamaan kolmeen eri tasoon, jotta lapsi ei ihan heti pääse loikkaamaan sängystä ulos. Kuvassa sängyn pohja on ylimmällä tasolla.
Sitten kuvaa valmiista tuotteesta. Mainittakoon vielä että sänky on koekuormitettu rakentajan toimesta (80kg). Yhden kerran pohja petti kesken mahtipontisen esittelytilaisuuden, mutta sen jälkeen heikot kohdat vahvistettiin. Nyt kestää taas myös isännän painon.
Pinnasängyn väriksi päätyi Kristan mielessä persikka. No kappas sentään, osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi löytää juuri se sävy!
Maaliosaston myyjänä oleminen on varmasti yhtä palkitsevaa kuin kampaajan työ; asiakas tulee paikalle suurin toivein sekä mielikuvin ja olettaa ammattilaisen lukevan ajatuksia ja toteuttavan tämän haaveet. Että terveiset vaan K-Raudan maaliosastolle, siellä varmaan tuli selväksi, että hedelmä, jonka väriä haetaan on persikka. Ei appelsiini. Ei mandariini. Myöskään vihannekset kuten porkkana eivät täyttäneet toiveita. Kävin neljästi rautakaupassa miettimässä sävyä ja sitten totesin, että on aika luovuttaa! :D
Sitä persikkaa tämä sävy ei ole nähnytkään vaan väri on pikemminkin lämmin keltainen. Reunapehmusteet olisivat olleet eri väriset, mikäli joku olisi malttanut ensin maalata sängyn ja sitten vasta värjätä pehmusteet... ;)
Tässä kokonaisuudessaan makuuhuoneen vauvanurkkaus. Tarkkasilmäisimmät huomaa, että hoitopöytää ei olekaan rakennettu vaatekorien päälle, kuten on ollut puhetta, vaan vaatekorit on nostettu päällekkäin ja peitetty verholla.
Samalla voidaankin esitellä innovatiivinen hoitopöytäratkaisu tehtynä Ikean apupöydästä/tarjoiluvaunusta! :D Alkuperäiseen hoitopöytä-suunnitelmaan olisi mennyt aivan mahottomasti puutavaraa sen käyttöikään nähden, joten päädyttiin etsimään luovaa ratkaisua. Tämä Ikean Bekväm-apupöytä on aikanaan ostettu ensimmäiseen asuntoon muutettaessa ja sen jälkeen se on toiminut milloin kukkapöytänä, kirjahyllynä tai jopa asianmukaisesti apupöytänä keittiössä. Täällä talossa se toimitti tyhjänpantin virkaa ja kappas, pöytätason mitat täsmäsivät hoitoalustan kanssa! Aleksi porasi laidat kiinni pöytätason alapuolelle, niin että ne saadaan vielä irti ilman, että pöytälevyssä on ruuvin reiät. Vielä on harkinnassa mahdollinen laitojen maalaus, mutta mikäli niin tehdään, käytetään jotain JO talosta löytyvää maalia. Ihan vaan varmuuden vuoksi ;)
Loppuun vielä infoksi, että kaikki vaalenpunaiset tavarat löytyvät myös poikaväreissä.. ;)
Ja totta kai ylipäällikkö vielä keväisissä kukkatunnelmissa: "Ihan sama."
